Aikaa itselle

TAMMIKUU 1.1.2013

KUNTOSALILTA POTKUA ELÄMÄÄN

Olen nyt käynyt aika ahkerasti kuntosalilla. Aloitin salilla käymisen maaliskuussa työkaverin innostamana. Meillä oli hyvät ohjeet KuntoPlussa-lehdestä. Niitä noudatimme säännöllisesti. Ensimmäiset 6 viikkoa kuntosalilla käydään 4 kertaa viikossa. Olemme käyneet salilla aina aamuisin ennen töihin menoa. Herätys kello 5 ja kuudelta treffit kuntosalin edessä. Hyvin työpäivä lähtee käyntiin. Oikeasti tunnen itseni paljon pirteämmäksi niinä päivinä kun olen käynyt salilla.

Ohjelma käy läpi kaikki lihakset ja ensimmäiset viikot olivat lihasten herättelyä. Kyllä ne oikeasti heräsivät, kun oli tehnyt m uutamat bulgarialaiset kyykyt ja romanialaiset maastavedot! Jalat huusivat Hoosiannaa ensimmäisillä kerroilla. Mutta sitkeästi piti sarjat tehdä loppuun. Minä kun en osaa jättää mitään puolitiehen. Tul oksia alkoi tulemaan, aina vain sai lisätä pikkuhiljaa painoa enemmän tankoon ja ottaa isommat käsipainot. Juokseminen on ollut aina minulle sellainen inhokkilaji. Eihän sitä pystynyt juoksemaan, kun kantoi mukanaan koko ajan ylimääräistä taakkaa, painoa. Nykyään 10 min juoksu juoksumatolla on pala kakkua. Vauhtia olen lisännyt pikkuhiljaa ja nyt mennään suurimmaksi osaksi aikaa 7,8 km/h!!

Kuntoilun rinnalla tietenkin tärkeässä osassa on ravintotottumukset. Syön tosi paljon kasviksia, joskus kyllä herkuttelen kahvipullalla. Ruokavalioni koostuu paljolti broilerista, kalasta ja erilaisista proteiinipitoisista tuotteista, kuten rahka, jogurtti, raejuusto jne. Syön myös paljon salaattia, joka päivä. Joskus tökkii, mutta sitten pitää vain keksiä jotain uutta salaattiin. Kohta varmaan minulle kasvaa jänönkorvat :)

Tuloksia näkyy myös ulospäinkin. Olen tyytyväinen itseeni tällä hetkellä, en kuitenkaan ala sillä hehkuttelemaan enkä ylpeilemään, siihen ei ole mitään syytä. Ystävien kommentit laihtumisesta tai muodonmuutoksesta saavat minut päinvastoin nolostumaan enkä osaa ottaa niitä kohteliaisuutena. Sisälläni tunnen kuitenkin olevan hyvässä kunnossa. Kuntoutuksesta, joka päättyi helmikuussa, sain parhaimmat arvosanat ja kehitys on ollut huima. Paino on pudonnut, vyötärö on kaventunut, vaatteita olen joutunut myymään, koska ovat minulle aivan liian isoja. Se on se negatiivinen puoli tässä asiassa. Joutuu ostamaan, siis joutuu :) uusia vaatteita.

Työterveystarkastuksessa sain kiitosta muodonmuutoksestani. Mikä tärkeintä, terveyteni on kohentunut, kolesteroli laskenut, paino laskenut, veriarvot paremmat, verensokeri on hyvä. Tunne, että voi hyvin, näkyy myös kuulemma ulospäinkin. Jotenkin tähän asiaan on jäänyt ihan koukkuun. Tärkein motivaatio tässä elämänmuutoksessa on kuitenkin terveys. Olen jo 55-vuotias, ei vielä lastenlapsia. Toiveeni on saada nähdä lapsenlapsia, pystyä ja jaksaa niiden kanssa peuhaamaan!

Minullakin on kotona sohvan vieressä tällainen kaveri :)