Vuosi 2016

Tämä vuosi on ollut toistoa elämäntavoiltani edelliselle vuodelle. Salijäsenyys Nakkilan Kuntokeskukseen päättyi ja aloin käydä Sataedu Areenan kuntosalilla sekä Raikasportissa Kokemäellä. Vuoden alussa oli taas kerran flunssaa ja jouduin olemaan pois liikunnan parista.

Elämäntapaan kuuluu edelleen mahdollisimman terve ruokavalio. Paljon proteiinia, puuroa ja marjoja, rahkoja ja vähärasvaista lihaa, eli broileria.
Itse en ole muutosta huomannut, mutta kahtena peräkkäisenä päivänä näin entisen työkaverin ja entisen naapurin. He tulivat oikein viereen kysymään "mitä sä olet oikein  tehnyt, eihän sua tunnista enää samaksi. Oot niin nuorekkaan ja hyväkuntoisen näköinen". Arvatkaa aloinko leijua ilmassa, no kyllä vaan! Se piristi mieltä, vaikka omasta mielestäni mitään ei ole tapahtunut.

Vasemmalla kuva talvella NKK:ssa ja oikealla kuva otettu Raikasportissa.
Sairaudet ja vaikeudet jatkuivat keväällä. Taas kerran sain vatsavaivoista tarpeekseni ja menin lääkäriin. Homma pistettiin jatkoon ja Porissa tehtiin ikävä ja kivulias tutkimus, mutta selvisipä se syykin. Laktoosi-intoleranssi! Sekä aika isona harmina deivertikuloosi, jonka kanssa pitää pärjätä loppuelämän. Onneksi lääkäri osasi määrätä oikeat aineet, eli vannon ViSiblinin nimeen.
Nyt on vielä liikuntakieltoa jäljellä, kun kevätflunssa pisti petiin. Nenäliinoja on kulunut kiitettävästi ja nenä punoittaa kuin vapun jälkeen yleensä. Liikuntakielto harmittaa kaikista eniten.

Mutta, eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Ensin itseni kuntoon ja pyöräilykausi vauhtiin. Sillä ne rasvat palaa.

Näitä retkiä odotellessa, kaikille hyvää kevättä ja alkavaa kesää! Sehän jo taitaa olla käsillä, ainakin mittariin katsoessa.















Namskis. Grillikausi alkanut ja voi kaikkea hyvää ja kevyttäkin laittaa grilliin, broileria, kalaa ja kasviksia.

Taukoa kuntosaliin

Hei!

Taas kerran terveys petti. Toukokuun alussa olimme työporukalla Viking Gracella ja pidimme hauskaa. Olimme myös Spa-osastolla sen puolitoistatuntia. Söimme hyvin ja ehkä vähän joimmekin :)
Seuraavana maanantaina (12.5.) alkoi mahaani polttaa ja kun työpäivän jälkeen menin kotiin ja avasin farkkuni, putoin kontilleni. Mahaan sattui niin hirveästi, että itku tuli. Kipu oli käsittämätön. Kipu oli koko vatsan alueella niin etten pystynyt edes kunnolla hengittämään syvään.
Raahauduin yläkertaan, join vettä ja otin Panadolia ja menin sohvalle maate. Kuumetta oli vähän yli 37 astetta...se on minulle jo melkein liian paljon. Kipu pikkuisen hellitti, mutta ruokaa en pystynyt laittamaan suuhuni. Yritin huilata mutta kipu ei hävinnyt. Yöllä ajattelin, että pitääkö soittaa taksi ja lähteä keskussairaalaan. Aamulla kipu oli tallessa, ei ollut hävinnyt mihinkään nukkumatin mukana.
Lähdin tuskaisena ajelemaan töihin Nakkilaan. Heti kun pystyin soitin terveyskeskukseen ja varasin ajan päivystykseen. Lähdin heti vaikka aika ei ollutkaan. Pääsin suoraan labrakokeisiin. Lääkärin huoneeseen kun pääsin, hän näytti huolestuneelta. Tutki myös vatsani ja se tuntui tosi inhottavalta ja sattui. Hän sanoi, että crop on nyt sen verran hän lähettää Satakunnan keskussairaalaan.
Siinä vaiheessa meinasin sortua itkuun. Minulle tilattiin taksi, jolla menin SatKS.
Siellä tutkittiin ja otettiin kokeita. Tehtiin röntgenkuvaukset, ultrat ja jopa tietokonetomografia.
Mitään niistä ei selvinnyt vaan lääkärit totesivat että onpa outoa ja epäselvä bakteeritulehdus. Osastolla aloitettiin antibiootti suoneen. Yö oli yhtä helvettiä, en saanut juurikaan nukutuksi. Ensinnäkin vatsaan koski ja huonetoverit kuorsasivat.
Seuraavana päivänä minulla oli syntymäpäivä! Jes pääsee illalla Jari Sillanpään konserttiin. No mutta enhän mä pääsekään kun oon sairaalassa. Kuitenkin vointini parani niin lääkärit päästivät kotiin. Mutta enhän mä voinut lähteä sinne Siltsun konserttiin, koska oli kipuja.

Tässä kuvassa kotisairaalan puuhastelujen jälkeen alkoi kanyyli vuotamaan. Sattumalta siihen muodostui kiva kuvio, selvä sydän!


Vieressä kuvassa se terveellinen ruokavalio...iltapuuroa ja raejuustoa. Se jatkuu edelleen Plus vehnänoras ja linum-rakeet.

















Tämä kaikki aiheutti sen, etten voinut kahteen viikkoon astua kuntosalin ovesta. Valmentajan neuvo oli että pikkuhiljaa aloitat kävelemällä. Tein työtä käskettyä. Ja vaikka oli toisaalta aikaa kulunut viime kerrasta jonkun mielestä vähän, minulle se oli paljon. Kyllä tuntui mahtavalta kun pystyi hengittämään ja tehdä kävelylenkkiä.
Tänään on parempi olo ja salilla olen käynyt jo kaksi viikkoa. Toivon vain, että tuo epäselvä bakteeritulehdus ei jättänyt mitään jälkiä ja pysyy poissa forever!

Nakkilan Kuntokeskuksen käsipainorivistöä.

VUOSI 2015

Taas on vuosi vaihtunut ja sama elämäntapa jatkuu edelleen. Viime vuoden lopussa jouduin pitämään taukoja saliharjoittelusta. Se otti koville, mutta kannatti. Jalkoihini tuli kalvotulehdus rasituksen seurauksena. Kävin hierotuttamassa jalkojani ja se tuntui aika hurjalta. Sattui todella paljon, mutta se kannatti. Nyt on tarkoitus käydä hieronnassa viisi kertaa.

Vuodenvaihteessa aina tehdään uusia lupauksia, niin minäkin. Loppuvuosi meni vähän niin ja näin. No nyt otin ainakin haasteena vastaan 100 päivää ilman alkoa. Toki jatkan siitäkin niin pitkälle kuin siltä tuntuu.

Saliharjoitukset alkavat ensi viikolla. Aion käydä 3-4 kertaa viikossa ja tuossa Nakkilan Kuntokeskuksessa.

Aloitan myös itämaisen tanssin pienen tauon jälkeen (ei minusta johtuva). Samoin tiistaisin jatkuu työhyvinvointiin liittyen työporukalla parituntinen futsal ja sähly. Torstaisin on tehotreenit Raikasportissa. Viikonloppuisin aion käydä mahdollisimman usein lauantaisin tanssimassa ja sunnuntaisin tanssikursseilla.

Eli aika aktiiviselta vaikuttaa elämä ja se on todellakin elämäntapa. Jalkahieroja ihmetteli jalkojeni lihasten kireyttä. Kerroin harrastukseni niin ihmetteli miten noin paljon voikaan joku liikkua :)

Viime vuoden ihanin ja rakastettavin asia tapahtui lokakuun 21. päivä. Minusta tuli mummi! Vanhin tytär sai miehensä kanssa pienen pojan. Hänet kastettiin nimellä: Luukas Urho Tapio Heinonen. Pieni oli syntyessään, mutta niin pippurinen. Hankalan alun jälkeen kaikki on nyt kunnossa. Poika kasvaa ja on niin pirteä ja aina nauravainen. Ehkä mummi on jotenkin hassun näköinen, kun heti tulee nauru :)

Vuosi 2014

Vuonna 2014 alkoi uudet tuulet puhaltamaan. Ei, en lopettanut kuntoilua, päinvastoin.
Uudet tuulet siinä mielessä, että aloitin streittailun (lue: en ota alkoholia). Tarkoitus olla ilman alkoholituotteita niiiiin kauan kuin pystyn, eli ainakin vuoden ensi alkuun.
Kahdelta kuntoilevalta työkaveriltani olen saanut tosi paljon apua ja tukea tässäkin asiassa. He ovat olleet streittareita pidempään, minä vasta noviisi.

Siitä kuntoilusta: Viime vuoden joulukuussa päättyi minun ja Suvin 12 viikon treeniohjelma, itseasiassa joulupäivänä oli viimeinen kerta. Sen jälkeen tuli sellainen olo, että no mitäs nyt sitten. Ei kait tämä jää tähän. No ei todellakaan!!

Nakkilan Kuntokeskukseen oli kortissa vielä virtaa ja päätin, että no käytetään nyt ne ainakin loppuun. Olin hyvässä alussa, kun tuli hitokseen takapakkia. Ajattelin, et nyt mie romahan!
Loppiaisen jälkeen alkoi omituiset vatsakivut alavatsassa. Tiistaina vielä olin jalkapallopelissä eikä se ainakaan siinä pahentunut, mutta illalla oli niin kipeä, etten meinannut päästä kävelemään.
Keskiviikon pystyin olemaan töissä Nexiumin voimalla, torstaina oli jo pakko päästä lääkäriin. Tohtori otatti CRP:eet ja nähtyään tuloksen, määräsi SatKS:aan. Siellä koko sen päivän odoteltuani, vihdoin joku tekee jotain ja minulta leikattiin umpisuoli tähystyksessä. Koko alavatsa itseasiassa oli tähystetty, eikä siis ihme, että oli niin kovin kipeä ja ilmaa. Mutta, umppari ei ollutkaan tulehtunut.
Siitä seurasi 3 viikon liikuntakielto. Hei haloo, 3 viikkoa! En ollut enää viikon päästä leikkauksesta yhtään kipeen oloinen, mutta oli kait parempi olla rehkimättä, ettei tule kiinnikkeitä.
No, kyllä mä vähän kävin salilla treenaamassa ja lenkillä. Eniten harmitti se, kun en voinut pelata jalkapalloa työkavereiden kanssa.

Sitten liikuntakiellon jälkeen olenkin ahkeroinut salilla noin 3 - 4 kertaa viikossa. Maximipainoilla uutta 15 viikon ohjelmaa aloitellut ja kokeillut miltä se tuntuu. Suvin ja Petrin kanssa olemme käyneet välillä Ulvilan Sataedun salilla, kun Suvi lopetti Nakkilan Kuntokeskuksessa käynnit. Eilen kävin treenaamassa Kokemäen Amiksella kuntosalilla yksikseni. Olihan se nyt jonkinlainen kuntosali, sielläkin sain hien pintaan.
Nyt on tarkoitus kokeilla sitä 15 viikon treeniohjelmaa ainakin 2 kertaa viikossa ja 2 kertaa ihan jotain muuta. 

Kato mikä haba :)

Tää on vaan niin mun ja Suvin juttu nyt!


Jatkuu...

TAMMIKUU 1.1.2013

KUNTOSALILTA POTKUA ELÄMÄÄN

Olen nyt käynyt aika ahkerasti kuntosalilla. Aloitin salilla käymisen maaliskuussa työkaverin innostamana. Meillä oli hyvät ohjeet KuntoPlussa-lehdestä. Niitä noudatimme säännöllisesti. Ensimmäiset 6 viikkoa kuntosalilla käydään 4 kertaa viikossa. Olemme käyneet salilla aina aamuisin ennen töihin menoa. Herätys kello 5 ja kuudelta treffit kuntosalin edessä. Hyvin työpäivä lähtee käyntiin. Oikeasti tunnen itseni paljon pirteämmäksi niinä päivinä kun olen käynyt salilla.

Ohjelma käy läpi kaikki lihakset ja ensimmäiset viikot olivat lihasten herättelyä. Kyllä ne oikeasti heräsivät, kun oli tehnyt m uutamat bulgarialaiset kyykyt ja romanialaiset maastavedot! Jalat huusivat Hoosiannaa ensimmäisillä kerroilla. Mutta sitkeästi piti sarjat tehdä loppuun. Minä kun en osaa jättää mitään puolitiehen. Tul oksia alkoi tulemaan, aina vain sai lisätä pikkuhiljaa painoa enemmän tankoon ja ottaa isommat käsipainot. Juokseminen on ollut aina minulle sellainen inhokkilaji. Eihän sitä pystynyt juoksemaan, kun kantoi mukanaan koko ajan ylimääräistä taakkaa, painoa. Nykyään 10 min juoksu juoksumatolla on pala kakkua. Vauhtia olen lisännyt pikkuhiljaa ja nyt mennään suurimmaksi osaksi aikaa 7,8 km/h!!

Kuntoilun rinnalla tietenkin tärkeässä osassa on ravintotottumukset. Syön tosi paljon kasviksia, joskus kyllä herkuttelen kahvipullalla. Ruokavalioni koostuu paljolti broilerista, kalasta ja erilaisista proteiinipitoisista tuotteista, kuten rahka, jogurtti, raejuusto jne. Syön myös paljon salaattia, joka päivä. Joskus tökkii, mutta sitten pitää vain keksiä jotain uutta salaattiin. Kohta varmaan minulle kasvaa jänönkorvat :)

Tuloksia näkyy myös ulospäinkin. Olen tyytyväinen itseeni tällä hetkellä, en kuitenkaan ala sillä hehkuttelemaan enkä ylpeilemään, siihen ei ole mitään syytä. Ystävien kommentit laihtumisesta tai muodonmuutoksesta saavat minut päinvastoin nolostumaan enkä osaa ottaa niitä kohteliaisuutena. Sisälläni tunnen kuitenkin olevan hyvässä kunnossa. Kuntoutuksesta, joka päättyi helmikuussa, sain parhaimmat arvosanat ja kehitys on ollut huima. Paino on pudonnut, vyötärö on kaventunut, vaatteita olen joutunut myymään, koska ovat minulle aivan liian isoja. Se on se negatiivinen puoli tässä asiassa. Joutuu ostamaan, siis joutuu :) uusia vaatteita.

Työterveystarkastuksessa sain kiitosta muodonmuutoksestani. Mikä tärkeintä, terveyteni on kohentunut, kolesteroli laskenut, paino laskenut, veriarvot paremmat, verensokeri on hyvä. Tunne, että voi hyvin, näkyy myös kuulemma ulospäinkin. Jotenkin tähän asiaan on jäänyt ihan koukkuun. Tärkein motivaatio tässä elämänmuutoksessa on kuitenkin terveys. Olen jo 55-vuotias, ei vielä lastenlapsia. Toiveeni on saada nähdä lapsenlapsia, pystyä ja jaksaa niiden kanssa peuhaamaan!

Minullakin on kotona sohvan vieressä tällainen kaveri :) 

12 viikon kehonmuutosprosessi

ANNA BOGDANOVA

Tämän muodonmuutokseen tähtäävän kuntosaliohjelman on laatinut kilpatason voimanostaja, vuosikausia kuntosalilla treenannut Anna Bogdanova, joka tietää kokemuksesta, mitä vartalon uudistaminen edellyttää.

Rasvanpolttoa tehostava lihastreeni vapailla painoilla. Uudistaa haluan vartaloni 12 viikossa: tehostamalla elimistönienergiankulutusta, lasken kehoni rasvaprosenttia ja tarkoitus tehdä kehostani kiinteämmän. Treenin tarkoituksena on rasvan karistaminen ja lihasten kasvattaminen terveellisellä tavalla, jolloin kehosta tulee tasapainoinen ja painon jojoilu ylös ja alas lakkaa.

Noin 9 viikkoa sitten aloitin työkaverini kanssa uudestaan KuntoPlussan ohjeiden mukaisen kehon muodonmuutostreenit. Alku oli jälleen hieman hankalaa. Varsinkin ne bulgarialaiset kyykyt, uuh! Alkuun niitä ei meinannut millään pystyä tekemään edes ilman painoja. Nythän menee jo vaikka miten paljon painoja käsissä.

Kuusi ensimmäistä viikkoa treeniä oli 4 kertaa viikossa ja olisiko kerran tai max kaksi jäänyt suorittamatta neljättä kertaa viikossa. Muuten olemme olleet  ahkeria, aamuisin kello 6.00 olemme olleet Nakkilan Kuntokeskuksen oven takana. Yleensä siellä on ollut jopa ruuhkaa. Seurana on usein ollut muitakin aamuvirkkuja.

Ravinto-ohjeita löytyy paljon.

Treeniohjelma ei ole paha, mutta se vaatii sitoutumista ja loppuun asti yrittämistä, itsensä voittamista ja rajojen rikkomista. Vaaka ei ole vielä huomannut, että olen treenannut ahkerasti jo näin kauan ja näin usein. Ehkä se lihas painaa kuitenkin enemmän kuin rasva. Kroppa on pienentynyt, sen huomaa vaatteista, jotka ovat käyneet isoiksi ja edelliset farkut sain jalasta pois vetoketjua ja nappia avaamatta. Upee tunne!

Minulle tulee tilattuna KuntoPlus ja se on todella hyvä lehti. Pääsen myös heidän nettisivuilleen. Sieltä on mahdollisuus tallentaa tiedostoja itselleen tietyn määrän. Niitä ohjeita voi myös tulostaa joko treeniohjeita tai ruokaohjeita. Tilaajalahjaksi sain urheilukellon peräti kahdella erivärisellä rannekkeella. Ensin asensin sinne tietojani, mutta en ole sitä osannut käyttää.

Nyt on siis menossa viikko 9 joka on kolmannen osion kolmas viikko. Treenejä on viikossa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Viiden herätyksetkään eivät ole minua haitanneet vaan olen joka kerta jaksanut nousta, juoda vihreätä teetä, c-vitamiinit ja eikun menoksi.

Aamupalan lisäksi:

Neljä viikkoa SD:tiä

UUSI ELÄMÄ FITFARMIN AVULLA

Noin neljä viikkoa sitten aloitin Fitfarmin sivuilta ostamaani Superdieettiä noudattamaan. Sivuilta pystyi valitsemaan jokaiselle omanlainen ruokavalio. Minä valitsin vaihtoehdoksi pudotettavaa alle -10 kg. Olisin tietenkin voinut valita 10-20 kg, koska kuntoutuksessa otetut mittaukset todistivat, että ylipainoa on yli 10 kg.

No, minä voin vielä tulostaa ne tiukemmat ruokaohjeet ja ottaa kuurin uusiksi. Mitä painonlaskuun tulee, sitä ei ole kauheasti tapahtunut. Ehkä hiukan vaaka nyt on lempeämpi minua kohtaan.

Muutosta olen huomannut vaatteissa, kärsivarsissa ja jaloissa. Housut ovat alkaneet tuntumaan liian isoilta, vatsan kohdalta on hävinnyt kummaa turvotusta (kiitos leivättömän dieetin).

Olo ei ole missään vaiheessa tuntunut kurjalta, nälkäiseltä. Harvoja ovat ne kerran, jolloin vatsa olisi valittanut nälkäänsä. Olen siis tyytyväinen. Vielä olisi kaksi viikkoa jäljellä ja sen jaksan ja päätin, että nyt liikuntaa on lisättävä, jotta vaaka voisi näytellä vähän pienempiä lukuja.

www.fitfarm.fi