Vuodenvaihteessa aina tehdään uusia lupauksia, niin minäkin. Loppuvuosi meni vähän niin ja näin. No nyt otin ainakin haasteena vastaan 100 päivää ilman alkoa. Toki jatkan siitäkin niin pitkälle kuin siltä tuntuu.
Saliharjoitukset alkavat ensi viikolla. Aion käydä 3-4 kertaa viikossa ja tuossa Nakkilan Kuntokeskuksessa.
Aloitan myös itämaisen tanssin pienen tauon jälkeen (ei minusta johtuva). Samoin tiistaisin jatkuu työhyvinvointiin liittyen työporukalla parituntinen futsal ja sähly. Torstaisin on tehotreenit Raikasportissa. Viikonloppuisin aion käydä mahdollisimman usein lauantaisin tanssimassa ja sunnuntaisin tanssikursseilla.
Eli aika aktiiviselta vaikuttaa elämä ja se on todellakin elämäntapa. Jalkahieroja ihmetteli jalkojeni lihasten kireyttä. Kerroin harrastukseni niin ihmetteli miten noin paljon voikaan joku liikkua :)
Viime vuoden ihanin ja rakastettavin asia tapahtui lokakuun 21. päivä. Minusta tuli mummi! Vanhin tytär sai miehensä kanssa pienen pojan. Hänet kastettiin nimellä: Luukas Urho Tapio Heinonen. Pieni oli syntyessään, mutta niin pippurinen. Hankalan alun jälkeen kaikki on nyt kunnossa. Poika kasvaa ja on niin pirteä ja aina nauravainen. Ehkä mummi on jotenkin hassun näköinen, kun heti tulee nauru :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti